Projektipäällikön kuudes aisti

Harvard Business Reviewssä oli jokin vuosi sitten tämä hieno artikkeli (http://harvardbusinessonline.hbsp.harvard.edu/b01/en/common/viewFileNavBean.jhtml?_requestid=35109) omiin vaistoihin ja aavistuksiin luottamisesta. Jokainenhan tietää että hienoja päätöksentekopuita ja priorisointimatriiseja on olemassa mutta oikeasti ne päätökset tehdään usein takapuolituntumalla – niin esimiestyössä kuin projektijohtamisessa. Toisaalta jotkut meistä tuntevat huonoa omaatuntoa siitä ettei asioita tule sen enempää analysoitua tai palloteltua kollegoiden kanssa.

Kuten niin monessa muussakaan asiassa, tässäkään oikea vastaus ei ole joko-tai vaan sekä-että. Päätöksenteon apuvälineet ovat tärkeitä esimiehen tai projektipäällikön apuvälineitä, mutta siinä vaiheessa on hyvä herätä, jos oma intuitio puhuu vahvasti jonkin analyysityökalun antamaa tulosta vastaan. Oma intuitio ja "gut feeling" nimittäin on kaikkein herkin päätöksentekotyökalu.

Ihmisen alitajunta vastaanottaa, lajittelee ja prosessoi joka vuorovaikutustilanteessa valtavan määrän informaatiota. Alitajuinen reaktiomme kielteisesti värittyneisiin viesteihin (aggressiot, epävarmuus, hätä) on yleensä välitön ja erittäin voimakas. Mainosalan ammattilaiset ovat väittäneet minulle, että tiedostamaton reaktiomme visuaalisiin ärsykkeisiin on jopa 4000 kertaa niin nopea kuin tietoisen mielemme reaktio.

Ihmisen psyykeen on rakennettu kuitenkin voimakas filtteröintimekanismi, sillä tietoinen järkemme ei pysty sekoamatta käsittelemään kuin murto-osan alitajuisesti vastaanottamastamme informaatiosta. Pahimmillaan siis jostain asiasta on epämääräisen epämiellyttävä olo mutta reaktiota on vaikea järkeistää - I've got a funny feeling but cannot quite put my finger on it, britti sanoisi.

Jos epäilet, teeppä ajatuskoe - oletko koskaan projektin mentyä synkkään metsään ruoskinut itseäni ajatuksella "olisi pitänyt arvata..., miksen huomannut tätä heti...". Todennäköisesti huomasitkin - tai alitajuntasi huomasi mutta jätit reagoimatta tuntemuksiisi.

Alitajuntamme prosessoimassa informaatiossa on luonnollisesti myös valtava määrä disinformaatiota ja tulkintaa joka kertoo enemmän meistä itsestämme kuin projektin tilanteesta. En suosittele kenellekään arviointikyvyn ja asioiden analysoinnin heittämistä romukoppaan. Joskus asiat eivät ole miltä ne näyttävät ja joskus ihmisistä tai tilanteista syntyy väärä kuva. Jokaisella on joskus huonoja päiviä.

Omille tuntemuksille kannattaa kuitenkin herkistyä erityisesti jos 1) muillakin projektiryhmässä on tuo hassu tunne vatsanpohjassa tai 2) jos tunne tietyn henkilön tai asian tiimoilta toistuu jatkuvasti.