Milestone takaisin kunniaan!

Olen sisäistänyt sen perinteisen projektiopin, että hankkeita rytmittävät vaiheet ja niiden väliin osutettavat tarkistuspisteet, milestonet eli virstanpylväät. Ilman vaiheistusta ja projektisuunnitelman asteittaista tarkentumista tai muuttumista ei voi olla projektijohtamistakaan. Virstanpylväissä tietenkin tarkistetaan edeltävän vaiheen tuotokset, varmistetaan eväät projektin jatkumiselle seuraavaan vaiheeseen, varmistetaan avaintekijöiden sitoutuminen ja tehdään tarvittavat muutokset suunnitelmiin ja / tai korjaavat toimenpiteet.

Näin siis periaatteessa. Ja kuitenkin itse kukin on varmaankin kuullut tylytettävän, että "ei niillä tarkistuspisteillä oikeasti ole mitään merkitystä projektin ohjauksen kannalta" tai "ei asiakaslaunchia voi viivyttää jonkin pikkumaisen milestone reviewin takia”. Tällainen puhehan romuttaa ajatuksen asteittaisista hyväksynnistä ja samalla kaikesta projektijohtamisesta alkukuoppiinsa.

Olen konsulttihommissa törmännyt pariinkin tuotekehitysorganisaatioon, jossa on jätetty milestonet taka-alalle ja projektia ohjaavat lähinnää buildit, joissa todennetaan tuotteen kypsyysaste. Toiset yritykset ujuttavat projektivirstanpylväiden oheen laatuveräjiä, joissa todennetaan sovittujen toimintatapojen ja laatuvaatimusten noudattaminen (suhtaudun muuten koko laatuajatteluun erillisenä projektinhallintaprosessista hieman skeptisesti mutta tästä lisää joskus toiste).

Mutta kuinka moni meistä oikeasti uskoo että projektissa voi olla kaksi päällekkäistä tai rinnakkaista ohjausmekanismia? Eikö väistämättä jompikumpi silloin ole todella merkityksellinen ja toinen jää pelkäksi paperileikiksi?

Aluksi

Hyvä lukija,

Perustin tänään alkaneen vuoden 2009 kunniaksi suomenkielisen projektiblogin. Käsittääkseni suomeksi ei aikaisemmin ole toteutettu pelkästään tai voittopuolisesti projektijohtamiseen keskittyvää blogia. Tosin projekteja tai projektijohtamista on aiheena sivuttu joissakin, lähinnä ohjelmistokehitystä käsittelevissä blogeissa.

Samoin maailmalta löytyy eri tasoisia aihepiiriä käsitteleviä blogeja, kerron näistä myöhemmin.
Tavoitteenani on 1) kuvata projektipäällikön ja konsultin roolissa havainnoituja projektielämän ilmiöitä, 2) kertoa mielenkiintoisesta ajankohtaisesta keskustelusta ja tutkimustuloksista sekä 3) valottaa muita johtamista ja työyhteisön kehittämistä koskevia ajatuksia ja pohtia niiden hyödyllisyyttä projektinäkökulmasta.

Blogi on riippumaton ja maksuton. Perustan blogini "filosofian" kolmeen yleiseen näkemykseen projektitoiminnnan ja johtamisen kehittämisestä.

1) Hedelmättömien vastakkainasetteluiden välttäminen. En tule kirjoittamaan yhtään juupas-eipäs -mielipidettä siitä, kumpi on parempi, agile vai "perinteinen" menetelmä. Tuleeko projektitoiminnan ohjaus keskittää yhteen PMO:n vai hajauttaa kaikkialle organisaatioon? Ei ole universaalisti toimivia tai toimimattomia malleja. On vain tilanteeseen paremmin tai huonommin sopivia sovelluksia.

2) Innostuksen ja yksilöiden luovan energian merkityksen korostaminen. Mikäli projektinhallinta herättää kielteisiä tuntemuksia, ne yleensä liittyvät liialliseksi ja kahlitsevaksi koettuun kontrolliin ja valvontaan. En ole tilivelvollisuuden ja raportoinnin vaatimusta vastaan, mutta tulen korostamaan erityisesti projektijohtamisen luovaa energiaa vapauttavaa luonnetta.

3) Maalaisjärjen ja yksinkertaisuuden kunnioittaminen. Projektinhallinta on ”oppialana” hyväntahtoinen loinen, joka on imenyt suurimman osan aineksistaan systeemisuunnittelusta, yleisestä liikkeenjohdosta, prosessijohtamisesta ja tuotannon johtamisesta, sekä viime aikoina yhä enemmän sosiologiasta ja organisaatiopsykologiasta. Useimpien vaikakpa PMBOKissa listattujen työkalujen sisältö on hyvin yksinkertainen eikä mikään rajoita niiden käyttöä yksinomaan projektitoimintaan. Projekti on yksinkertaisesti yksi tapa organisoida työtä ja sen projektijohtamiseen soveltuvat monet samat menetelmät kuin muuhunkin johtamiseen.