Muutosprojektin anatomiaa, osa 3: muutosahdistus ja selviytymisahdistus

Silmiini osui viikonloppuna artikkeli jossa siteerattiin Edgar Scheinin klassista mallia muutokseen liittyvistä voimista.

Scheinin ajatuksen mukaan jokaisessa muutostilanteessa ilmenee ensinnäkin selviytymisahdistusta, joka tarkoittaa muutoksen välttämättömyyden ja nykytilanteen kestämättömyyden tiedostamista.

Vastavoimana on kuitenkin muutosahdistus, eli uuden pelko ja haluttomuus muuttua, kehittyä ja ottaa riskejä. Ääritapauksessa muutosahdistus voi olla niin voimakasta, että organisaatio tuhoutuu yksilöiden muutoskyvyttömyyden seurauksena.

Muutosta voi edesauttaa ensinnäkin lisäämällä hallitusti selviytymisahdistusta (ns. burning platform, muutoksen väistämättömyyden ja kiireellisyyden korostaminen) ja toiseksi vähentämällä muutosahdistusta (koulutus, informointi, henkilöstön omanarvon tunnon tukeminen).

Muutosahdistus on tietenkin tärkeä syy sille miksi muutoshankkeet nuutuvat muutosvastarinnan edessä.

Minusta tuntuu myös, että muutosahdistusta on monesti projektiryhmien sisällä.
Monesti nimittäin käy niin, että muutoshankkeiden valmistelu- ja suunnitteluvaihe venyy ja samalla kynnys varsinaiseen muutoksen jalkautukseen kasvaa. Muutossuunnitelmaa ja –viestejä hierotaan, tarkennetaan ja muutetaan. Samalla kasvaa riski että suunnitellaankin asia puhki ja alun alkaen ihan hyvä idea ”kuolee työpöydälle”.

Myös muutoksen johtamisessa siis pätee vanha, hyväksi havaittu totuus: paras on hyvän pahin vihollinen.