Kansainvälisten
järjestöjen projektipäällikkösertifioinnit rantautuivat Suomeen 2000-luvun
alussa. Näistä ensimmäisiä oli IPMA:n järjestelmä, jossa sertifioidaan
projektiosaajia, projektipäälliköitä, projektinjohtajia ja projektitoiminnan
johtajia.
Suorittaessani
itse IPMA C-projektpäällikkösertifoinnin vuoden 2003 lopulla meitä oli
Suomessa parisensataa. Nyt C-projektipäälliköitä on yli 1600 ja kaikkiaan
voimassa oleva IPMA-sertifiointi on noin 2500 suomalaisella.
Omat
sertifiointijärjestelmänsä on myös Project Management Instute PMI:llä, sekä Prince2-mallin kehittäneellä
brittiläisellä OGC:llä. Tämän lisäksi projektitoimintaan
kytköksissä olevien ohjelmakehitysmenetelmien (Scrum) ja IT-palveluiden johtamista
raamittavan ITILin sertifioinnit ovat yleistyneet.
Entä
miksi yritykset ja yksilöt näitä sertifiointeja suorittavat? IPMA ja sen
jäsenjärjestö PRY ovat sivuillaan jaotelleet muodollisen
projektipäällikköpätevyyden edut sertifioitavalle henkilölle, tämän
työnantajalle ja yrityksen asiakkaille.
Viimeisten
kymmenen vuoden aikana olen prepannut satoja projektiosaajia suorittamaan joko
IPMA- tai PMI-sertifioinnin. Sertifiointi ei koskaan ole
”läpihuutojuttu”, vaan taidonnäyte, joka vaatii riittävän tiedollisen ja
kokemuksellisen pohjan lisäksi perinpohjaista harjoittelua ja valmistautumista.
Minulta
on kysytty lukemattomia kertoja, onko tästä sertifioinnista hyötyä oman
urakehityksen kannalta. Pitkään vastasin monitulkintaisesti sen olevan kyllä
mahdollista, mutta minkäänlaista takuuta siitä ei ole että esimerkiksi IPMA-sertifiointi olisi ohituskaista
projektipäällikön urapolulla.
Sitten,
mielestäni vuoden 2013 aikana, tapahtui muutos. Esimerkiksi Helsingin Sanomien
sunnuntainumerossa alkoi olla työpaikkailmoituksia, joissa projektipäälliköltä
edellytettiin esimerkiksi IPMA B- tai C-sertifiointia. Myös monet asiakkaani
kertoivat sertifiointien olevan tärkeitä, jopa välttämättömiä
tarjouskilpailuissa menestymistä ajatellen.
Uskallan
sanoa kehitystä vetävän julkishallinnon, joka on perinteisesti ollut
meritokraattinen eli korostanut muodollisten pätevyyksien merkitystä. Valtion
ja kuntien vanavedessä tulevat niille palveluja tuottavat laitos-, järjestelmä-
ja palvelutoimittajat. Ja näiden perässä
puolestaan kyseisiä yrityksiä palvelevat alihankkijat.
Projektipäällikölle
sertifioinnista voi nykyään hyvinkin olla hyötyä urakehityksen kannalta.
Projektipäällikköjään sertifioivat yritykset todennäköisesti hyötyvät
tarjouskilpailuissa koulutetusta henkilöstöstään.
Tästä
huolimatta kannattaa muistaa sertifiointien perimmäinen merkitys – toimia
yhtenä osana järjestelmällistä henkilöstön ja projektikulttuurin kehittämistä.
Kuten opintojaan aloittelevan oikeustieteen ylioppilaan tai lääketieteen
kandin, myös projektipäällikön tulisi olla kiinnostunut tutkinnon tuomasta
sisältöosaamisesta, ei ainoastaan sen välinearvosta.
