Tämän
kevään mittaan vetämissäni projektipäällikkövalmennuksissa olen joutunut
pohtimaan projektin johtamisen ja sen sisällön kuvaamisen välistä suhdetta. Kun
projektia tutkitaan, hahmotellaan ja suunnitellaan osittamisen kanssa,
joudutaan lopulta aina sisältökysymyksiin – usein teknisiin ratkaisuihin.
Ihmiset
kokevat sisältöön porautumisen yleensä kiehtovaksi ja sopivan ”konkreettiseksi”
tekemiseksi. Riskinä tietysti on, että yksityiskohtien korostuessa kokonaiskuva
hämärtyy – mikä olikaan projektin tausta, tarve, aikataulun ja resurssoinnin kokonaisuus?
Projektin
johtaminen voidaan jakaa karkeasti sisällön johtamiseen, asioiden johtamiseen
ja ihmisten (sekä ryhmän) johtamiseen.
Kaikkia näitä tarvitaan.
Projektipäällikkö, joka ei ymmärrä toiminnan
sisältöä ja projektin siihen tuottamaa parannusta ei kykene tekemään päätöksiä
perustellusti – tai on vahvojen asiantuntijoiden vietävänä. Projektin
suunnittelu- ja ohjaustaidot ovat projektijohtamisen ”kovaa ydintä”, mutta
avainasemassa myös ihmisten ja tilaajan tai omistajan sitouttamisen kannalta.
Harva sitoutuu projektiin, jolla ei ole vakuuttavaa suunnitelmaa tai
vaikkapa riskianalyysiä.
Myös ihmisten, projektiryhmän ja sidosryhmien
johtaminen pitää osata – muuten projektipäällikkö on excel-johtamiseen kallistuva numeroniilo ja jälleen sitouttaminen ja
innostaminen muodostuu ongelmaksi.
Näiden
kolmen roolin keskinäinen painotus kuitenkin vaihtelee projektin koon ja tyypin
mukaan. Pienissä projekteissa ei ”kokopäivätoimisen”, pelkästään johtamistyöhön
keskittyvän projektipäällikön osoittaminen, ole usein mahdollista.
Massiivisissa investointiprojekteissa saattaa puolestaan olla projektipäällikön
lisäksi kokonainen esikunta johto- ja asiantuntijahenkilöstöä. Karkeasti ottaen, mitä suurempi projekti,
sitä enemmän projektipäällikön työ on aitoa asioiden ja ihmisten johtamistyötä.
