Kun median nälkä maailmanlopun ennustamiselle alkaa olla
tyydytetty ja orastava kasvu on tosiasia, yritysjohdon pää on pyörällä monta
vuotta kestäneestä talouden vuoristoradasta.
Jututin kuluneen kesän aikana lähes sataa toimitusjohtajaa,
kehitysjohtajaa ja PMO manageria siitä, miltä liiketoiminnan kehittämisen jatko
näyttää päättäjien ikkunasta katsottuna.
Tyypillisin suositus tuntuu olevan ”hold” eli sormi ei
purista enää niin tiukasti yt-liipaisinta, oman työn vuoksi ei ehkä
tarvitsekaan pelätä ja joku uskaltaa jo haaveilla kasvustrategiastakin.
Mutta. Se kasvuverso ei puhkaise maan pintaa, sillä toiminta
on sementoitu paikoilleen säästökampanjoilla, rekrytointikielloilla ja eskaloimalla
päätökset pienistäkin lisäkulungeista jopa hallitukselle asti.
Tämä on kategorista pää tyynyyn ja peitto korville
–johtamista, jospa se menestys koittaisi kitkuttamalla, taantuman kitkiessä kilpailijat
ympäriltä ja kaikki voisi jatkua niin kuin joskus 1999 tai edes 2007.
Moni keskitason johtaja pitää turhaan ojennetussa kädessään
flex- matkalippua kasvuun – projektiehdotusta siitä tuotteesta tai palvelusta
joka on keikkunut vuosia to do –listan kärjessä. Olisi aukoton business case,
siedettävät riskit ja sitä kautta taivas auki.
Mutta pitäisi olla se menestyksen tekijä. Kun strategiana on
säästäminen, yritys käpertyy ydinprosessinsa ja ehkä nykyisten asiakkaittensa
ympärille. Jäljelle jääneet työntekijät tekevät ensin sen mikä on pakko tehdä,
mikä on tietysti ihan oikein. Mutta yllättäen niitä tekijöitä ei enää riitäkään
mihinkään muuhun kuin välttämättömään.
Sitä rahaa jaetaan nyt. Pessimistisimmänkin besserwisserin
mukaan talous kasvaa ensi vuonna, mikä väistämättä tuo mukanaan myös b-to-b
–sektorin renessanssin. Jos killer application meinataan saada markkinoille
alkuvuodesta 2014, se vaatii tekijän joka tarttuu toimeensa nyt,
kokopäivätoimisesti ja hullun kiilto silmissään. Osaavan projektipäällikön voi
vaikka ostaa ulkopuolelta.
Tarvitaan vain vähän uskallusta investoida uuteen. I dare
you.
