Kaiken euroalueen kurjuuden, taantumasynkistelyn ja yt-suman lomassa Brysselin suunnasta saatiin myös valopilkku. Komissio päätti 50 miljardin euron ohjelmasta infrastruktuuri-investointeihin (liikenne, energia, televiestintä- ja viestintä- sekä tietoteknologia). Pilottihankkeet alkavat ensi vuonna (http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/11/1200&format=HTML&aged=0&language=FI&guiLanguage=en).
Minun ymmärtääkseni infrastruktuurin parannukset toteutetaan julkisrahoitteisina projekteina. Suomi saanee niistä oman osansa, lisäksi suuret hankkeet täytyy kilpailuttaa EU:n sisällä, joten suomalaiset yritykset pääsevät osallistumaan tarjousprosseihin.
Alkaa entistä enemmän näyttää siltä että kohta projekteja riittää, ammattitaitoisista projektipäälliköistä tulee pula ja projektiosaamisen kehittäminen on entistäkin ajankohtaisempaa!
lauantai 22. lokakuuta 2011
tiistai 4. lokakuuta 2011
Mitä projektijohtamiselle tapahtuu johtamisen murroksessa?
Osallistuin viime viikolla Henry ry:n messuille, joiden pääteema oli Vaihtuva johtajuus (muuten, hyvä sana tuo vaihtuva, muutokseenhan kaikki lienevät jo korviaan muuten kyllääntyneitä…).
Kuulimme useassa seminaarissa, miten perinteinen ”käskytysjohtaminen” on tullut tiensä päähän ja jatkossa johtaminen hajautetaan organisaatioon – tiimeille, yksilöille ja jopa kumppaniverkostoihin. Tälle on olemassa perusteet, jotka liittyvät liiketoimintaympäristön nopeaan muutokseen ja kasvaneeseen ketteryyden vaatimukseen.
Samaan aikaan nopea eläköityminen ja uusien sukupolvien tulo työmarkkinoille asettaa meille uusia johtamishaasteita. Samalla kuin yritämme ottaa haltuun vaativan, itsetietoisen, ryhmäkeskeisen ja entistä vähemmän työkeskeisen Y-sukupolven, on vastattava meidän keski-ikäisten perinteisempiin johtamisodotuksiin. Ja vielä olisi pyrittävä pitämään viimeisiä suurten ikäluokkien edustajia mahdollisimman pitkään työelämässä – ja motivoitava heidät siirtämään mahdollisimman paljon hiljaista tietoaan nuoremmille.
Entä millaisen vastaanoton projektijohtamisen opit saavat uusilta, työelämään tulevilta sukupolvilta? Perinteinen, tarkkaan suunnitteluun, selkeisiin vastuisiin ja roolituksiin, ja kontrollimaiseen seurantaan nojaava projektikaanon ei kenties enää riitäkään.
Tarvitsemmekin kenties kokonaan uudenlaista projektiajattelua, jossa korostuvat entistä enemmän nopea ryhmittäytyminen uusiin tiimeihin tarpeen mukaan, ketterä reagointi toimintaympäristön muutoksiin, sekä työn ilon, luovuuden ja jopa leikkisyyden tuominen määräysmanian sijaan?
Kuulimme useassa seminaarissa, miten perinteinen ”käskytysjohtaminen” on tullut tiensä päähän ja jatkossa johtaminen hajautetaan organisaatioon – tiimeille, yksilöille ja jopa kumppaniverkostoihin. Tälle on olemassa perusteet, jotka liittyvät liiketoimintaympäristön nopeaan muutokseen ja kasvaneeseen ketteryyden vaatimukseen.
Samaan aikaan nopea eläköityminen ja uusien sukupolvien tulo työmarkkinoille asettaa meille uusia johtamishaasteita. Samalla kuin yritämme ottaa haltuun vaativan, itsetietoisen, ryhmäkeskeisen ja entistä vähemmän työkeskeisen Y-sukupolven, on vastattava meidän keski-ikäisten perinteisempiin johtamisodotuksiin. Ja vielä olisi pyrittävä pitämään viimeisiä suurten ikäluokkien edustajia mahdollisimman pitkään työelämässä – ja motivoitava heidät siirtämään mahdollisimman paljon hiljaista tietoaan nuoremmille.
Entä millaisen vastaanoton projektijohtamisen opit saavat uusilta, työelämään tulevilta sukupolvilta? Perinteinen, tarkkaan suunnitteluun, selkeisiin vastuisiin ja roolituksiin, ja kontrollimaiseen seurantaan nojaava projektikaanon ei kenties enää riitäkään.
Tarvitsemmekin kenties kokonaan uudenlaista projektiajattelua, jossa korostuvat entistä enemmän nopea ryhmittäytyminen uusiin tiimeihin tarpeen mukaan, ketterä reagointi toimintaympäristön muutoksiin, sekä työn ilon, luovuuden ja jopa leikkisyyden tuominen määräysmanian sijaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
