Dan
Pinkin hienossa kirjassa Drive (http://www.danpink.com/books/drive) keskeinen ajatus on kiteytetty
hienosti twitter-viestiin mahtuvaksi: ”Carrots
&
sticks are so last century. Drive says for 21st century work, we need
to upgrade to autonomy, mastery & purpose.”
Pinkin
kirja sisältää esimerkin toisensa jälkeen siitä, miten suorituksen johtaminen
yrityksissä nojaa edelleen paljolti perinteiseen keppi ja porkkana –ajatukseen.
Tavoitteiden saavuttamisesta tai ylittämisestä palkitaan, alisuoriutumisesta
rangaistaan – ääritapauksessa irtisanomisella.
Esimerkkejä
siitä, miten tällainen ”motivointi 2.0” ei tuota tulosta tai suorastaan toimii
tavoitteiden vastaisesti on yhtä monta. Kirja vahvistaa sen, minkä me tavallaan
jo tiesimmekin. Ulkoisten motivaattoreiden riski on siinä, että ne ohjaavat
helposti huomion ja energian itse tehtävästä sen jälkeen odottavaan palkintoon.
Työstä tulee vain väline kannustimen saavuttamiseksi.
Informaatioyhteiskunnassa
paremmin toimivaksi ”motivointi 3.0:ksi” Pink tarjoaa kolmea asiaa,
itsemääräämisoikeutta (autonomy), työssä kehittymistä (mastery) ja työn merkityksellisyyttä (purpose).
Ja
tässä pääsemme projekteihin. Mielestäni hyvin johdetuissa projekteissa tiimin
luovuus pääsee kukoistamaan ja työntekijöiden autonomia korostuu. Vaikka
tavoitteet, suunnitelmat ja roolitukset on mietitty auringontarkasti,
projektityö on aina täynnä uusien ratkaisujen löytämistä ja soveltamista arjen
haasteisiin.
Oppiminen
tapahtuu paljolti projekteissa, sekä sisäisessä kehittämistyössä että asiakastoimeksiannoissa. Ja projekteissa on oleellista
myös itse tuloksen merkityksellisyys ja kiehtovuus. Tuottaahan jokainen
projekti jo määritelmän mukaan jotain ainutlaatuista – jonkin parannuksen,
tuotteen, toimintamallin tai kompetenssin jota ei aikaisemmin ole samanlaisena
ollut olemassa.
